Terveisiä Sodankylän elokuvafestivaaleilta! Katsoin festivaalien aikana elokuvia laidasta laitaan, ja viimeiseksi sunnuntaiaamuna Ville Suhosen uuden Ompelijatar-dokumentin. Siitä päätin kirjata muutamia mietteitäni.
Elokuva kertoo siis ompelijatar Martta Koskisesta, joka on viimeinen Suomessa teloitettu nainen. Tuomion hän sai poliittisin perustein, oltuaan sotien välillä 20- ja 30-luvuilla aktiivinen kommunisti, sodanvastustaja ja työväenliikkeen aktiivi.
Pakko todeta, että tällaiselle dokumentille todellakin on tarvetta. Elokuvan jälkeen yksi yleisön edustaja kysyi Suhoselta, miten tämä voi tehdä elokuvan maanpetturista, ja tiedusteIi ohjaajan puoluekantaa. Tuntuukin, että edelleen Suomessa on hankala puhua avoimesti siitä, mitä 30-luvulla tapahtui, ja miksi niin kävi. Poliittisten toimintavapauksien rajoittamista, summittaisia vangitsemisia ja laajamittaista kansalaisten urkintaa on nykytiedon valossa vaikea perustella mitenkään. Silti näistä asioista puhutaan vähän, jos ollenkaan.
Suhosen filmi tekeekin hyvää työtä: se ei paasaa eikä julista, vaan latelee eteen tapahtumat, kuten ne asiakirjojen valossa tuntuvat tapahtuneen.
Vahvoja naisia
Elokuvassa suuressa roolissa ovat vahvat naiset. Ei vain päähenkilö Martta Koskinen vaan monet muutkin – Hertta Kuusinen, Kaisa Junttila, Elvi Sinervo ja Hella Wuolijoki – saavat elokuvassa vastaansa kaljuuntuvat ministerit sekä Valtiollisen poliisin miehet. Myös Maanalaisen Skp:n johdossa oli vakavaiImeisiä miehiä, ja siksi naisten rooli unohtuu helposti. Etenkin Koskisen ja Kuusisen ystävyys ja lämpimät välit näkyvät elokuvassa hienopiirteisesti: Koskinen laittaa Kuusiselle paistetun kanan vankilaan, kirjoittaa kirjeitä viikoittain ja auttaa vapautuvia löytämään asunnon sekä työtä.
Kysyttyäni asiaa Suhonen totesi, että hän halusi korostaa elokuvassaan naisten roolia. Niinpä Wuolijoen näytelmät ja kulttuurikontaktit, Junttilan piirrokset ja Sinervon runot kehystävät kiehtovalla tavalla Koskisen tarinaa. Elokuva on monessakin mielessä vaiettujen ihmiskohtaloiden esiintuoja.
Välähdyksenomaisesti elokuvassa näkyy myös toinen todellisuus: virallinen Suomi missikisoineen ja elokuvineen. Ministerit kabineteissaan ja poliisiautot kaduilla – samoilla, joilla kulkee vappumarssi ja mielenosoituskulkueet. Siitä todellisuudesta myös Martta Koskinen suljettiin ulos vähä vähältä niin, että vankeustuomio ja teloitus olivat vain viimeiset palat vapautta.
Ompelijatar on tulossa syksyllä Helsinkiin nähtäväksi, enkä voi kuin suositella pätkää.
